makeITfair

	Lapsia töissä Katangan kaivoksilla. Kuva: Palani Mohan.

• Kolmasosa maailman koboltista kaivetaan Etelä-Kongon Katangasta
• Katangan 100 000 - 140 000 kaivostyöläisestä arviolta 50 000 on lapsia
• Viisi prosenttia maailman tinasta kaivetaan itäisestä Kongosta
• Tinakauppa mm. Pohjois-Kivun maakunnassa rahoittaa osaltaan aseellista konfliktia
• Useimmat tinankaivajat työskentelevät vaarallisissa oloissa tienaten 1-2 euroa päivässä
• Kongo on maailman 10 köyhimmän maan joukossa

Kongon demokraattinen tasavalta on köyhä maa, mutta hyvin rikas luonnonvaroiltaan. Kongo kuuluu maailman suurimpiin tinan ja koboltin tuottajiin. Molempia metalleja käytetään runsaasti kulutuselektroniikassa. Puolet maailman tinasta käytetään piirilevyjen juotteissa ja neljäsosa koboltista kannettavien laitteiden kuten kännyköiden ja sylimikrojen akuissa. Kongosta kaivetaan myös kultaa, kuparia, timantteja, koltaania (tantaalia) jne.

Suurin osa kaivannaisista saaduista tuloista päätyy muille kuin maan kansalaisille, lähinnä ulkomaisille yrityksille. Lisäksi useat itäisen Kongon kauppareitit ovat aseellisten ryhmittymien hallussa ja anastetut "verot" rahoittavat maassa käytävää sotaa. Kongon konflikti on verisin sitten toisen maailmansodan. Tärkein itäisen Kongon vientituote, tinamalmi kassiteriitti, kuljetetaan Kenian ja Tansanian satamiin, joista se lähtee laivalla Aasian suurille tinasulatoille. Ne myyvät tinan juote- ja elektroniikkavalmistajille, kertoo FinnWatchin raportti Connecting Components, Dividing Communities.

Kongolaista kobolttia löytyy niin Nokian, LG:n, Motorolan, Samsungin ja ilmeisesti myös Sony Ericssonin matkapuhelinten akuista DanWatchin julkaiseman Bad Connections -raportin mukaan. Kobolttia kaivetaan myös Katangan maakunnan kaivoksissa, joissa työskentelee arviolta 50 000 lasta kestämättömissä oloissa, ilmenee SwedWatchin raportista Powering the Mobile World. Käytettäessä kongolaisia mineraaleja on vaarana, että samalla tuetaan laitonta maastavientiä ja epäreiluja kaivoskäytäntöjä, joihin liittyy vakavia ihmisoikeuksien loukkauksia. Ihmisten lisäksi villistä kaivostoiminnasta kärsii ympäristö.

Kaivosteollisuuden riskit ovat yrityksillä tiedossa, mutta silti niillä ei ole systemaattista politiikkaa metallien käytössä. Tietämättömyyttä helpottaa se, että materiaalit ostetaan välikäsien kautta ja jalostetaan usein muualla, kuten Aasian maissa. Elektroniikkayhtiöiden tulee kantaa vastuu koko tuotantoketjustaan mukaan lukien käyttämänsä raaka-aineet. Niiden tulee huolehtia siitä, että investoinnit hyödyttävät paikallista kehitystä. MakeITfair ei suosittele boikottia Kongon mineraaleille, mutta perää yritysten vastuullisuutta tuotantoketjun läpinäkyvyyden ja kestävyyden kehittämisessä. Elektroniikkayhtiöt ovatkin ottamassa askelia tähän suuntaan. Konkreettisia toimia tarvitaan kuitenkin nopeasti.